Tämän vuoden Finlandia-palkinto meni siis Sofi Oksaselle teoksesta "Puhdistus". Päätös tulee varmasti järkyttämään ainakin

  1. konservatiiveja, joiden mielestä Finlandia-palkintoa ei voi antaa kirjailijalle, jolla on tuollainen tukka
  2. stalinisteja, joiden mielestä Itä-Euroopan ja Baltian miehityksestä puhuminen on fasismia.

    3. Asian esille nostaminen liittyy etenkin jälkimmäiseen kohtaan (noin muuten en jaksa bloggailla kirjallisuupalkinnoista, ne saavat julkisuutta muuallakin). Asia liittyy teemaan, josta on tarkoitus kirjoittaa pidempikin postaus. Koska palkinnon julkistamisesta on vain pari tuntia, en vielä pääse linkittämään mihinkään, mutta enköhän kohta.

    Noniin, tuskin ehdin painaa send-nappia, jossain muuallakin näppäimistö kalisi. Jouni Bäckman kirjoittaa aiheesta. Paitsi fasistiksi, Bäckman kutsuu Oksasta myös "natsiksi", "rasistiksi", "ksenofobiksi" ja "seksuaalisesti perverssiksi".

    Bäckmanin mukaan "Neuvostoliitossa ei ollut koskaan naisten sortoa" (huomatkaa, ei koskaan, edes vähäisen, niin kuin Neuvostoliitossa ei ollut mitään muutakaan pahaa, koskaan). Ja itse asiassa, naiset kuten Oksanen tosiasiassa fantasioivat tulla raiskatuksi.

    Tämän voi lukea myös lukea laajempana allegoriana (kuten kirjallisuutta yleensä luetaan), eli Viron liittymisenä Neuvostoliittoon. Kuten usein väkisin tapahtuvien yhtymisten jälkeen vahvempi osapuoli selittää: "se provosoi ja oikeasti se itse halusi sitä".

    Pari päivää myöhemmin Leena Hietanen kirjoittaa Oksasen samannimisestä näytelmästä "Sisältöön (raiskauksiin ja väkivaltaan) suhtauduin naureskellen". Erityisen Hietasen mukaan raskauttavaa fiktiossa on se, että se ei ole totta. Siksi fiktiota ei saa kirjoittaa fiktiosta. Tosiasiahan on, että Isä Aurinkoisen valtakunnassa ei tapahtunut ainuttakaan raiskausta, josta voisi kirjoittaa.