Tänä vuonna on kuollut kaksi suurta humanistia. Ensin lähti Kurt Vonnegut viime huhtikuussa, eilen 27 12 2007 kuoli virolainen kirjailija Jaan Kross.

Viron kirjallisuudelle Krossin kuolema on suuri menetys: 87-vuoden ikäisenä kuollut Kross oli jo eläessään klassikko pienen kansakunnan kaapin päällä.

Edellä mainittuja kirjailijoita, Vonnegutia ja Krossia, yhdistää sama humanistinen maailmankatsomus. Ensi katsomalla näiden kahden kirjailijan tyyli ei muistutakaan toisiaan: Kross suuntautuu historiallisissa romaaneissaan menneeseen, Vonnegut scifiksi luonnehditussa tuotannossaan tulevaan; Krossin suhde mailmaan on eräänlaista "subjektiivista realismia", Vonnegut ei anna realismin rajojen kahlita kerrontaansa. Silti niiden taustalta löytyy sama humanistinen, ellei jopa humaani, perusjuonne. Molemmilla on vankka arvopohja joka kestää vielä kyynisellä 21:lla vuosisadallakin.

Molempia yhdistää myös asia, joka yhdistää koko heidän sukupolveaan: toinen maailmansota. Sodan aikana Krossin vangitsivat ensin saksalaiset, sitten venäläiset. Näitä absurdeja tapahtumia Kross on kuvannut alter egonsa kautta novellikokoelmassa "Silmien avaamisen päivä" (1988). Syy saksalaisten vangiksi joutumiseen oli mobilisoinnin pakoileminen: saksalaiset värväsivät virolaisia armeijaansa johon Kross ei halunnut kuulua. Venäläiset vangitsivat hänet "kansallismielisyydestä" syytettynä ja hänet kyydittiin, kuten koko virolainen sivistyneistö, pakkotyöleirille Siperiaan. Pienten valtioiden lakitieteen opiskelijat olivat molempien totalitaaristen valtojen vihollisia.

Vaikka Kross onkin tunnettu lähinnä laajoista historiallisista romaaneistaan, aloitti hän runoilijana. Hänen esikoisteoksensa "Söerikastaja" ("Miilunpolttaja", suomentamatta) ilmestyi vuonna 1958. Tällöin hän oli jo 38 vuotias, sota ja karkotus Siperiaan hidastivat luovan työn aloittamista. Krossin runous uudisti virolaisen runon kieltä: 50-60-luvun vaihteessa runous muuttui vapaamitalliseksi, ja Kross oli ensimmäisiä vapaan mitan käyttäjiä.

Vuonna 1970 runous vaihtui proosaan, eikä Krossilta ole sen jälkeen ilmestynyt runokokoelmia. Neljän romaanin sarja "Kolme katku vahel" (1970- 80, suom. Uppiniskaisuuden kronikka) kertoo Balthasar Russowista, 1500-luvulla eläneestä munkista ja kronikoitsijoitsijasta. Teoksen laajempi konteksti liittyy liivinmaan sotaan venäläisten, ruotsalaisten ja puolalaisten välillä.

Romaanisarjan kertojaminä, Russow, oli peräisin talonpoikaisista juurista, ja Krossin teosten henkilöille onkin tyypillistä, että he ovat sääty- ja luokka-asetelmaltaan jotenkin ylhäisön ja alhaison välissä. Teosten näkökulma on aina tapahtumia sivusta tarkkailevan sivistyneen humanistin. Tämä pätee myös kirjailijaan itseensä: Kross ei ole koskaan kuulunut valtaeliittiin (lukuunottamatta kenties turhauttavaksi luonnehdittua kansanedustajakauttaan 90-luvun alussa), toisaalta hän on aina akateemisen taustansa vuoksi erottunut "tavallisesta rahvaasta".

Krossin romaaneilla on tärkeä rooli virolaisessa identiteetin rakentamisessa. Toisaalta niiden merkitys on siinä, että ne tuovat historiaa näkyväksi; identiteettiään etsivällä kansalla on aina tarve luoda oma historiansa. Lähihistoriaa käsittelevät teokset Wikmanin pojat (1988) ja Mesmerin piiri (1995) sijoittuvat 1920-30-luvulle ensimmäisen tasavallan aikaan, eli Krossin sukupolven nuoruuteen, aikaan josta oli pitkään vaiettu, joka poliittisista tai henkilökohtaisista syistä. Toiseksi, romaaneillä on allegorinen merkitys: liivinmaan sodan kuvausta on pidetty toisen maailmansodan allegoriana. "Keisarin hullu" (1978) kertoo 1800-luvulla eläneestä aatelismiehestä, joka vaatii keisarilta uudistuksia kansalaisoikeuksien suhteen ja joutuu vankeuteen ja myöhemmin julistetaan tämän vuoksi mielisairaaksi. Vaikka kirjailija on itse kiistänyt kirjoittaneensa Neuvosto-Viron allegorian, sellaisena sitä on silti luettu. Teokselle povattiin pitkään Nobel-palkintoa, mutta se jäi saamatta.

Kross tunnettiin suurena suomenystävänä. Hän puhui suomea jonkin verran ja vieraili Suomessa usein. Kross on käännetyin ja luetuin virolainen kirjailija Suomessa, koko hänen keskeinen tuotantonsa (lyriikkaa lukuunottamatta) on ilmestynyt Suomeksi. Toivottavasti myös piakkoin ilmestyvä omaelämänkerta käännetään.

Henkilö Jaan Kross on kuollut, mutta kirjailija Jaan Kross ei kuole koskaan.