Kenelle tahansa modernille (abstraktille, avantgardistiselle, kokeelliselle) taiteilijalle tuleminen verratuksi eläimeen tai lapseen on lähinnä positiivinen asia. Ja (moderniin) taiteeseen kielteisesti suhtautuva saa tästä vain vettä myllyynsä: lapsi tai eläinkin osaisi maalata tuolla tavalla, jopa minä osaisin! (Kukaan ei estä, maalia saa kaupasta.) Sen sijaan se, jolle taiteen arvo on siinä, että sen tuntemus on merkki sosiaalisesta statuksesta, lienee hämmennyksissä: kuinka enää erottaa hyvän ja todellisen taiteen?