Olinpa Kauppakorkeakoululla Tulevaisuustutkimuksen VerkostoAkatemian järjestämässä kesäkoulussa, jonka aiheena oli Kulttuuri innovaationa. Näin kirjallisuudentutkijana keskustelu vaikutti jotenkin vieraalta. Maantieteellisesti taiteidentutkimuksen laitoksen ja kauppakorkeakoulun etäisyys on alle kilometri, mutta silti tunsin olevani täysin eri planeetalla.

Jo heti esittäytymiskierroksella joku kokoomusnuori hehkutti haluavansa osoittaa, että taiteillakin voidaan tehdä rahaa. Luennoitsijat heittivät kehiin lukuja kulttuurin työllistävästä vaikuksesta, liikevaihdosta, kasvuodotuksista. Pyrittiin osoittamaan, että kyllä: kulttuuristakin on jotain hyötyä. Pyrittiin ottamaan selvää, mitä hyötyä kulttuurista voisi olla oikeasti hyödyllisille aloille. Kuinka kulttuuri voidaan tuotteistaa? Kuinka kulttuurin luovuus voidaan eristää kuin kemiallinen yhdiste ja jalostaa innovaation ihmelääkkeeksi jolla kiinailmiön uhkaama teollisuus saadaan tehdä entistä dynaamisemmaksi?

Mutta kun lähtökohta on väärä: ei kulttuurilta voi vaatia hyötyä. (Tämän sanottuani syntyi vastalauseiden myrsky.) Ylipäätään, emme me harrasta kulttuuria siksi, että se olisi hyödyllistä. Ei kukaan kuuntele musiikkia tai katsele elokuvia niistä saatavan hyödyn vuoksi. Eikä kukaan suunnittele elämäänsä hyötynäkökulmasta, ainakaan sellainen elämä tuskin olisi onnellista. Kulttuuri on jotain perusinhimillistä: harrastamme kulttuuria, koska olemme ihmisiä. Emme me hoida lapsia tai vanhuksia siksi, että se on hyödyllistä. Lasten tekemisestä puhumattakaan. Sekin on osa ihmisyyttä.

Ei kulttuuria voi eristää, se on tämä kaikki. Jos mielestäsi kaikessa tulee olla mukana hyötynäkökulma, niin lopeta tämän lukeminen välittömästi ja kiirehdi nostamaan kansallista kilpailukykyä. Miksi muuten olet laittanut päällesi juuri nuo kalliit vaatteet? Pelkkä työhaalari on halvempi ja käytännöllisempi vaihtoehto. Tälle nauraminen on voimakas fyysinen toiminto, joka tuhlaa turhaan voimavarojasi. Nekin voisit käyttää miettiäksesi, mikä on Suomen uusi nokia.

Tietysti, kulttuurin tuottama mielihyvä saattaa olla jonkinlainen siitä saatava hyöty. Joku sanoi, että kulttuuri ja taide ovat hyödyllisiä, koska ne rentouttavat. Jonka jälkeen voi ansaita paremmin lisää rahaa. Moni varmasti hankkii lapsiakin saadakseen kokea vanhemmuuden: voidaanhan lapset nähdä välinearvona äitiyden tai isyyden huippukokemuksen saavuttamiseksi.

Hyötynäkökulmien etsiminen tällaisista asioista kertoo paperinohuesta arvomaailmasta ja sielun autiudesta.

Jos vaatii kulttuurilta tuloksellisuutta, saattaa joutua pettymään. Vaikka kuinka tuottaisimme massoittain taide-elämyksiä ja tuijottaisimme niitä päivärytmiimme sovitetun ajan, ei se välttämättä nosta taloudellista suoritustasoamme. Vaikka orkesteri soittaisi kappaleet puolta nopeammin, ei se tee siitä tehokkaampaa. Virolainen säveltä Erkki-Sven Tüür sanoi, ettei hänen musiikkinsa ole mitään tapettia. Taiteen tehtävä ei ole rentouttaa, vaan herättää. Todellinen taide on jotain radikaalia ja ärsyttävää, kun se siloitellaan ja kääritään muoviin, se latistuu.

Kulttuurin, taiteen ja luovuuden (ja niiden helvetin innovaatioiden) ydin on siinä, ettei sitä tehdä toinen käsi kassakoneella. Jos tätä ei ymmärrä, jää ymmärtämättä kulttuurin ydin. Ja sitä kautta myös hyödyntämättä se kulttuurin anti taloudelle. Suosittelisin radikaalia arvomaailman muutosta. Tai vähintään sellaisen hankkimista.

Tämä oli hyvä. :) Jos vielä asuisin turussa niin tarjoaisin kyllä kaljat. Olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta en taida jaksaa. #taiteesta ja kulttuurista hankittava hyöty, tuote: Surkein yritys hankkia hyötyä kulttuurista ovat katusoittajat, niin siis tällä kertaa tarkoitan sellaisia katusoittajia jotka kuuluvat johonkin etniseen vähemmistöön (esimerkiksi ihonvärinsä perusteella) ja soittavat suomalaisia turvemusiikin helmiä säkkijärven polkasta eteenpäin. He tuskin soittavat näitä rakkaudesta itse sävellyksiin vaan ennemminkin toivovat saavansa rahallisen hyödyn. Sivumainintana pakko sanoa, että vihaan kaikenlaisia katusoittajia - niin, taitavia ja taitamattomia. Menet sitten milloin tahansa keskustaan missä tahansa keskisuuressa tai suuressa kaupungissa ja aina törmäät ylimääräiseen melusaasteeseen. Mutta kannattaa tutustua siihen kaupalliseen taiteen markkinointiin, enkä tarkoita klassista esittävää taidetta vaan sitä höyryistä meskaliinin sekaista tajunnan virtaa. Esiin ei välttämättä nosteta nerokkaita, taitavia ja hyviä taiteilijoita heidän saavutustensa vuoksi vaan lähinnä heistä saatavan hyödyn vuoksi, eli tehdään jostakin tahosta tuote joka kulutetaan loppuun ja sen jälkeen unohdetaan kaapin perälle. Samanlainen ilmiö tapahtuu pop-kulttuurissa, joka menee ennemminkin viihteen puolelle. Idols-ilmiö on yksi markkinateollisuuden muoto, suuret levy-yhtiöt tekevät tuotteen joka imetään kuiviin ja siirrytään seuraavaan. Pop-kulttuurista tuskin löytyy mitään, mikä ei koskisi jonkinlaisen rahallisen hyödyn tavoittelua.. vai löytyykö? #hyöty: Pakko silti mainita, että aikoinaan lapsia tehtiin heistä mahdollisesti saatavan hyödyn vuoksi, eli vanhuus olisi turvatumpi. Nykyään tilanne on eri, lapset tulevat playstatioineen ja trendi-vaatteineen kalliimmaksi kuin koskaan aiemmin ja materialistinen kulttuuri tietysti johtaa lopulta siihen, että vanhemmat saavat pelätä henkensä edestä kapinoivia rap-kulttuuria ihanoivia nuorukaisia. Hei Joni (<- tuttavallinen ilmaisu tuntemattomalle ihmiselle!) voisitko suurentaa tätä kommentointi-boksin kokoa? On vähän vaikea jäsennellä tätä tekstiä ja tarkistella ja hmm niin. :D #lopuksi: On silti olemassa paljon kulttuurin ja taiteen muotoja, jotka eivät toimi tällaisen ahnaan kaavan mukaan. Tavallinen ihminen ei vain niihin törmää, sillä niitä ei mainosteta joka paikassa. Uskoisin, että esimerkiksi marginaalista poikkeavaa ja vähemmän kaupallista musiikkia saattaisivat pop-kulttuurin orjatkin alkaa kuuntelemaan, jos se vain syötettäisiin heille pop-kulttuurina. Toisinsanoen markkinoitaisiin. Vrt 60-70 -luvun psykedelisen ja progressiivisen musiikin aikakausi. Mutta nyt kotiin.

hyvä kirjoitus! olen tässä viime aikoina miettinyt, mitä hyötyä on hyödystä. kukaan ei selitä, mitä hyötyä siitä on, mutta kuitenkin siihen koko ajan pyritään. Teemu Mäki määritteli taiteen ja viihteen eroksi sen, että siinä missä viihde on eskapismia pois elämän ongelmista, taide syventää ja antaa uusia näkökulmia elämään. mielestäni tuo on hyvä jako. taide ei turruta.

No mut hei, jos ostaa haalareiden sijaan kalliimmat merkkikuteet, niitä valmistava yritys saa suhteessa enemmän voittoa kuin haalarifirma. Kuluttaminen lisää ympäristön saastutt... talouskasvua! Merkkivaatteista on kuin onkin enemmän hyötyä!

Kiitos-kiitos, olut maistuu aina.

Niinpä niin. Hyötynäkökulmaa käytetään perustelemaan melko erilaisia asioita, ikäänkuin kaikki lopulta palautuisi siihen. Mutta kun ei se niin mene. Se Säkkijärven polkan soittajakin varmasti odottaa rahallista hyötyä musisoinnistaan, mutta entä se joka maksaa? Hyötynäkökulman soveltaminen kulttuuriin on ongelmallista, koska kulttuurin arvo ei määrity hyödyn kautta.

Exme: taiteen ja viihteen ero varmasti on tuo. Ja varmaan sitä kautta molemmista on oma hyötynsä yhteiskunnalle. Mutta ei se silti tarkoita, että hyöty olisi taiteen (kulttuurin, viihteen)tärkein ominaisuus (kuten varmaan tiesitkin ja tarkoitkin).

Lilja: Talouskasvu on elämän tarkoitus. Juttelin asiasta naispuolisen ~45-vuotiaan taloustieteen opettajanm ja samanikäisen ravintolapäällikön kanssa. Molemmat valittivat, että tekevät aivan liikaa töitä. Kysymykseni oli kutakuinkin: "olisitko valmis tinkimään elintasostasi, mikäli voisit tehdä vähemmän töitä". Eli olisiko valmis luopumaan perheen toisesta autosta, jos voisi pitää kolmen kuukauden kesäloman. Ajatus tuntui hyvältä, mutta lopulta keskustelu päättyi mutinaan, että kyllä nykyajan nuoret saavat kaiken niin helpolla (mielenkiintoista, että se sanottiin juuri minulle...).

Eli haluaisin minäkin tietää, että mikä se on se hyöty, jota tässä niska limassa ja ikenet veressä tavoitellaan. Jonkun mielestä turhaa filosofiointia, mutta enpä ajatellut uhrata puolta elämääni, ellei se minulle selviä.